Olen pitkään miettinyt, missä mahtaa mennä raja nukkien kanssa? Onko okei postata nettiin varoittamatta näitä vaatettamattomia otuksia, kun tiedostaa sen, etteivät ne esitä ihmisiä? En edes muotoile yksityiskohtia torsoihin, koska tarkoituksena on kuitenkin vain peittää kaikki vaatteilla. Minulle on tärkeintä, että nukeillani on kaikki ruumiinosat mitä kuuluu olla, myös jos en tule niitä koskaan sen enempää näkemään. Vaatteista on tarkoitus tehdä täysin riisuttavat, että ei sillä, mutta pitäisi olla mahdollista senkin ettei niitä tarvitse riisua.
No, ainakin yksi raja on: ennemmin julkaisen nakukuvia näistä turkillisia esittävistä nukeista kuin ns. perustyyppisistä, joilla ei ole turkkia. Ne nimittäin menevät minusta aivan liikaa ihmisen näköisiksi, liian paljaiksi... Mistä syystä en tule julkaisemaan muutoin hyviä kasaumia, joissa on nakuileva perustyyppinaaras. Se vain tuntuu ihan pirun väärältä. Eiväkä kyllä saman lajikkeen miesnuketkaan ansaitse blogitusta ilman rihman kiertämiään. Turkilliset tuntuvat vielä riittävän eläimiltä verrattuna niihin.
Suitsina on jokin hackamore, jonka tein joskus höttönauhasta. Nämä eivät ole koskaan nauttineet mitään suosiota, ja asuvatkin nykyään poissa silmistäni.
Roz tavataan seuraavassakin tekstissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa, mutta sen tiedän, etten aio katsella keljuilua.