Kuvauspäivämäärä: 5/11/2017. Ajatella, oltiin noin lähellä tammikuuta 2018... Miten se on mahdollista, kun tämä kasauma tuntuu niin menneen talven lumelta?
Kuten näkyy, satulana oli Vanhalärpykkä, siis ensimmäinen kunnon satulani (joka ei siltikään ollut oikeanlainen).
Kaikki muu olikin oranssia remmiä. Tuo nahka on hyvää, joskin liian kapeana ja etenkin vuodan huonommista kohdista tehtynä se on toivotonta. Mutta napakampi nauha on kestävää, siistiä ja hyvin rei'itettävää. Martingaali kaulanaruineen kuuluu samaan settiin suitsien ja ohjien kanssa. Nykytackistani harvoin löytyy tällaisia settejä.
Ratsastajaksi piti laittaa Rozaliin. Harmi vain, kun sen kolttu ei aja asiaansa eikä siten tee yhtikäs hyvää hevosen selässä käytettynä. Siispä se piti poistaa.
Rozin on pakko ratsastaa alasti, vaikkakaan en usko että se tarinallisesti on niin. Näkeepähän ainakin asennot ja kaikki... Tässä on mukana kuvaversioita salamalla ja ilman, ja salamattomat menin muokkaamaan tarkoituksella aika rajusti. Tulipahan mielenkiintoisempia katsoa.
Nuo suitset tosiaan olivat oman aikansa parhaimmistoa. Toimisivatkohan edelleen? Kai. Tosin ylipitkät remmit ja pidikkeiden puute voisi ottaa aivoon.
 |
| Leukis auki. |
Haluaisin lyhentää nuo ohjat... Nyt kun miettii, niin miksi ei? Ellen sitten tosiaan käytä niitä jossain missä ylipitkistä ohjista on etua. En mielelläni sössi mitään osia tekemieni käsitöiden historiasta, mutta joskus on pakko - esimerkiksi näiden ohjien kanssa painaa se, etten saa tuota nahkaa mistään lisää, ja kaikki parhaat palat on jo käytetty. Tackin pitäminen mahdollisimman käytettävänä olisi hyvästä.
 |
| Ohjasperät valuvat ainakin tuplasti alemmas kuin niiden sietäisi. |
Sitten olisi Viiskytkintä Spillin kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa, mutta sen tiedän, etten aio katsella keljuilua.