Riimu on joku vanha ja tehty jostakin höttönauhasta. Ostin joskus paljon tuota materiaalia eri väreissä, ja siitä tuli tehtyä PALJON päitsiä. Ikinä en niistä ole juurikaan tykännyt, koska aines on tönkköä eikä laskostu yhtään. Lisäksi sitä ei voi rei'ittää, eli kielisoljet ovat mahdottomuus. (Silti ainakin Kavelle kelpasivat ne höttönauhariimut joita hänelle postitin. Parempaahan siinä oli myös mukana, ja postitan myöhemmin nykyisenlaatuisiakin riimujani...)
En tiedä näkeekö näistä, mutta yritin asetella Askon siten, että hän näyttäisi ikäänkuin jarruttelevan Vissyä. Lisätään siihen vielä se, ettei jarruttelu ole mitenkään harvinaista Vissyn kanssa, olkoonkin ettei ori noin muuten ole mitenkään holtiton tai hankala.
Tietenkin omat ongelmansa saa siitä, kun nukke on kustomoitu Breyeristä... Siten ettei mitään raajakäsittelyitä ole tehty. Mutta eikö näistä olla jo jauhettu ihan riittävästi, notta lukija voi jo tietää pointtini? Tehdasnuket versus omatekoiset (tai kunnollisiksi kustomoidut)?
Seuraavassa olisi Dippiä ja Symppyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa, mutta sen tiedän, etten aio katsella keljuilua.