Varhaispaloja: Viis paparazzaa Banskua 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi (ja jonkin matkaa sen jälkeenkin) oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 10/4/2017. Katsokaa, "nyt" ollaan jo huhtikuun 2017 puolella! Piakoin päästään kesempiin episoodeihin, ja voin viskata tuon varhaispala -termin jorpakkoon.

Tämäkin lienee hevoseton episoodi. Silti sillä on merkityksensä - tämä on ensimmäinen kasauma, jossa esiintyy rujo Professori Orobanche, lempinimeltään Bansku. Se onkin muuten yksi rumuuden perikuva ja on toistaiseksi "verisin" nukkeni, jonka näkemisestä kaikki eivät voi tykätä. Eikä tarvitsekaan tykätä. Itse kuitenkin pidän kovinkin tällaisesta taiteesta.

Varoitan siis, että Banskun look on aika korni. Hahmo ei ole kovin eläinystävällinen eikä millään tavalla riemastuttava. (Juolahti mieleen, että ehkä on jees kun nämä ekat kuvat ovat mustavalkoisia, eikä Bansku näy niistä suoraan; lukija ehtii varautua, mikäli on herkkä tällaiselle materiaalille. Tein näille myös oman tagin, niin niitä voi halutessaan selata pelkkänäänkin.)

Professori Orobanche on dumbokorvainen kesyrotta, ja turkkityypiltään tuplarex; siis kahden rexin (kiharakarvaisen) risteytys. Sellainen voi aiheuttaa rottia, jotka voidaan toisinaan lukea nakuiksi. Eli karvaa kyllä on, eikä rotta ole geneettisesti eikä silmällekään oikeasti karvaton, vaan villaa voi olla vaikka naamassa tai takajaloissa tai aikalailla missä hyvänsä ja joskus tosi erikoisen näköisesti. (Kannattaa googlettaa "double rex rat" - en mitenkään pysty kuvailemaan kaikkia niitä yksilövariaatioita, mitä tupliksissa esiintyy!) Käytännön syistä Banskun tuplarexiys näkyy vain hassuna irokeesinä ja naurettavan pitkänä partana, miehen ollessa muutoin käytännössä naku.

Bansku on nukkeversio niinsanotuista rupirotista, jollaisia olen peukkureihin tehnyt jo kauan. Se on omanlaisensa perinne minulla. Idea Banskuun tuli, kun keskustelin erään kaverini kanssa kauhupeleistä.

Viiskytkimen itsesuojeluvaisto ei ole riittävän vahva, vaan hän kuvaa Banskua vaikka toinen husii nyrkkejä hänen suuntaansa...

Ymmärrän kyllä Banskua tässä... Toisen luvaton kuvaaminen on törkeää, ja toisaalta Banskulla on elämässään asioita joiden hän ei todellakaan halua päätyvän edes vahingossa kenenkään tietoon. Toisaalta, itsepä on tehnyt elämänsä sellaiseksi, että kaikkea hurjaa tapahtuu. Mokomakin kellarilaborantti.

Laitan mukaan yhden kulissikuvan. Siitä käy ilmi, että kuvasin yhteen aikaan paljon hyvin pelkistetyssä pikkustudiossa, joka oli vain kolmiseinäinen, katoton pahvilaatikko, johon kiinnitin taustan ja jonka laitoin pöydälle lampulla valaistavaksi. Se toimi yllättävän hyvin, vaikka loota ja taustapaperi (joka oli ehkä kokoa A3) olivatkin lopulta liian rajoittavia.

Tämä kasauma sijoittuu aikaan, jolloin quarterori Spilli valmistui. En kai ikinä kuvannut sille mitään tarinallista debyyttiä, mutta mainitsenpahan silti.