Varhaispaloja: Asko ja Vissy 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi (ja jonkin matkaa sen jälkeenkin) oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 6/3/2017. Tämä kasauma on niin turha, tyhjänpäiväinen ja mitäänsanomaton, että on aika ihme, kun ylipäänsä olen nyt lataamassa sitä tänne. Visualrattiin yritin tätä postata joskus, mutten jaksanut, joten jätin silloin sikseen. Mielenkiintoa tästä irtoaisi lähinnä kuvausjuttujen osalta, sikäli kun kikkailin salaman himmennyksen kanssa. Ei toki sekään ole mitään maailman kiinnostavinta...

Siinä on Asko taluttelemassa Vissyä, ei sen kummempaa. Kuvanlaatu ja tack on niin vanhaa ja rupua, että ne itsessään tekevät tästä kasaumasta itselleni puun makuisen. 

Tackista puheenollen, tuo riimu taitaa olla "punainen packriimu", tai se alkuperäinen sellainen. En tiedä mitä järkeä olisi pitää kantojuhdalla päässä sekä suitset että riimu, kun maastoillaan? Riimun turpis on valtava kai sen takia, ettei se häiritsisi kuolainten ja sivuohjien toimintaa. Kysymys kuuluu, miksi kantojuhdalla pitäisi olla sivuohjat? Näkisin moiset ennemmin ongelmana kuin hyötynä - eikä niitä onneksi olekaan oikeilla kantojuhdilla käytetty, vaan nämä sivuohjalisukkeet taitavat näkyä vain minun vanhoissa kasaumissani (koska raadollisesti ajattelevat fiktiiviset pystyliikkujat).

Satsissa oli kolme sivukuvaa, joista seuraava lienee parhaimman laatuinen.

Pitää muuten kommentoida tuota Askon toimintakykyä. Kuten on tiedossa, Breyerin nuket eivät ole kovin häävejä, kun puhutaan suoraan pakkauksesta auotuista nukeista. Ne eivät välttämättä osaa edes seistä vakaasti, niin entäs sitten kävely hevosen vierellä? Ei tule kesää! Tai tulee, mutta se vaatii aivan liikaa kikkailua ja stressiä ja hengityksen pidättelyä. En väitä, etteikö pienoismallailussa saisi olla haastavia elementtejä, sellaisethan ovat minulle koko harrastuksen suola (tai se kun ne haasteet eivät tunnu enää ylitsepääsemättömiltä...), mutta liika on aina liikaa. Ja todella surkeat nuket tekevät kasaumien koostamisesta vain turhauttavaa, kun edes vähän halutunlainen lopputulos on niin tuskanen kasattava. Siksi tuo vanha Asko on tuollainen pökkelö.

Ne kiintiömustavalkokuvatkin löytyvät...

Seuraavassa olisi taas kaksi nukkea Vissyn kanssa.