Varhaispaloja: Hupi sovittaa riimua 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 27/12/2016. Kamerana Nikon COOLPIX S9900.

Tämä onkin ihan kunnon episoodi, siis valokuvatarina! En tajua miksi ne eivät enää nykyään tekeydy näin simppelisti ja vaivattomasti... Toisaalta, kai osansa on silläkin, että nykyään kaikessa on enemmän yksityiskohtia ja kaikki pitää muutenkin tehdä ihan eri tavalla huolellisesti. Tuolloin 2016 tarinat vielä kirjoittivat itse itseään.

Tässä myös debytoi Hupi, kiharakarvainen kesyrottasetä. Se oli omana aikanaan nukeistani isoin; minua ärsytti, kun kaikista edellisistä oli tullut niin nysiä, joten tämän kohdalla halusin taata että pituutta tulee riittävästi. Valitettavasti raajat jäivät vähän liian pätkiksi nuken koko mittaan nähden... Mutta mennäänpä asiaan.

Hupi on ammatiltaan eläinlääkäri, ja luonteeltaan aika rempseä, huoleton ja positiivinen. Lisäksi hän ei ymmärrä miksi hevosilla näkyy niin paljon kovia varusteita, kuten raakoja kuolaimia ja pieleen asennettuja apuohjia. Kirjoittaja on samaa mieltä dumbomiehen kanssa - hevosten kanssa sattuvia ongelmia pyritään liian usein ratkomaan teknisillä ratkaisuilla, kun parempiakin keinoja olisi. Tässä episoodissa Hupi on ilmeisesti ostanut jostakin uuden riimun (tai sitten Omar on tehnyt sen, mokoma kun on valjasseppä) ja haluaa nyt välttämättä sovittaa sitä jollekin. Samalla hän saisi huijattua Rämää riisumaan nuo tappovääntökuolaimet, joita Remu ei mihinkään tarvitse. Ketjunaru ei ole niin paha, mitä nyt sekin aiheuttaa jonkinasteista painetta Remun suuhun (ketju painaa). 

Hyvällä mielikuvituksella tätä kuvaa voisi katsoa niin, että kyllähän Remu vähän härkityltä tuossa näyttää... Että taasko näitä kamalia kamoja, kun vähempikin riittäisi. Kuolainten vaihtelu on oikeasti hevoselle hyväksi, mutta kai kannattaisi myös antaa sen hevosen tottua jokaiseen niistä yksi kerrallaan? Omar se yleensä kokeilee Remulle uusia varusteita, eikä todennäköisesti jaksa joka kerta "kouluttaa" sitä jokaiseen uuteen keksintöön minkä sen naamaan lyö. Ja koska Omar ei tee niin, niin eipä tee hänestä mallia katsova Rämäkään.

Tuo on jonkinlainen hissikuolain. Ylävartta ei ole lainkaan, ja se ikäänkuin vähenee sitä mukaa mitä kovemmin kankiohjasta vetää. En tiedä voisiko tuo kulmallinen "nivelrengas" vaikuttaa mitenkään eri tavalla kuin jos se olisi täysin kaareva.

Rämä epäilee riimun kestävyyttä, jolloin Hupi joutuu vakuuttelemaan...

Lopulta poika kuitenkin myöntyy. Samalla Hupi saanee huokaista helpotuksesta - hänen ei tarvitse katsella Remua tarpeettoman kovissa kuolaimissa, ja toisekseen Rämä näköjään imee vaikutteita vähän jokaisesta aikuisesta, joka sitä opettaa. Kätevää.

Rämä kiskoo narusta aika aggressiivisesti...

...samalla kun Hupi yrittää selittää, miksi se ei ole tarpeen. Visualrattiin muinoin kirjaamassani englanninkielisessä versiossa näkyy jonkin verran dialogia, mutten jaksanut näpertää moista enää tänne. En ole laiska, en vain koe sitä kirjoitettua dialogia mitenkään tarpeelliseksi etenkään, jos se on jo raapustettu jonnekin.

Riimu on aivan erilainen kuin ne, mitä Rämä on tähän mennessä hevosille pukenut. Materiaali on paljon pehmeämpää ja ohuempaa kuin muissa päitsissä, minkä lisäksi se vaikuttaa pienemmältä ja löysemmältä. Se tuntuu hauraammalta.

Loppujen lopuksi, no... Ilmeisesti riimu sopii Remulle just hyvin. Tämä on ihan oikeasti totta - tuolle hevoselle on melkein mahdotonta pukea mitään mikä ei sille sopisi, toisin kuin Breyerien kanssa sattuisi. Toisaalta jotkut riimut tuntuvat Remulla liian lyhyiltä, vaan eipä sekään ole ongelmista suurin.

Pieni paljastus... Tuo riimu ON oikeasti todella hauras! Yksi syy on siinä, kun se on aivan nukattomaksi ohennettua nahkaa, käytännössä vain pintapuolta, ja siksi tosi ohutta. Lisäksi sen käsittelyssä ilmeni probleemia, joiden myötä jotain meni mönkään ja nuo poskiremmien taaemmat päät piti kaventaa ihan naurettaviksi. Leukaremmi ja turpiksen alaosa ovat kumpikin pyöreäksi liimattuja (rolled). Löysyys ja hauraus yhdessä hitusen painavien metalliosien kanssa takaa kuitenkin sen, että riimu roikkuu siististi ja luonnollisesti, etenkin jos siihen laittaa painoja tai narusta vetää. Haurautensa vuoksi tämä riimu ei ole näkynyt kuvauksissani enää pitkään aikaan, vaan se pyörii vain lokerikossa (eikä lähde sieltä minnekään!).

En kyllä ymmärrä miten saati MIKSI olen onnistunut tekemään kokonaisen erillisen tarinan riimun sovittamisesta. Ei tuollaisessa ole mitään nähtävää!

Seuraavana on vuorossa toinen, tosin sekavammin tehty, valokuvastoori.