Varhaispaloja: Asko ja Vissy oldie 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 1/11/2016. Kuvat on otettu pokkarilla, joka loistaa maisemakamerana muttei pienoismallien kanssa. Kuvista tuli aika latteita ja osin turhan tummia, joten yritin terästää niitä muokkaamalla niihin kontrastia ja valoisuutta. Ei mennyt ihan kunnolla...

Vissy ja Killi olivat tosiaan juuri tupsahtaneet taloon, Lahjakkaasta tietenkin. Nämä pojat olivat ensimmäiset (netti)kaupasta ostetut Breyerini ikinä, ja omaavat aika paljon tunnearvoa ja isot persoonallisuudet. Välillä melkein toivoisin, että hevoseni olisivat nivellettyjä, kun aivan kaikkea mieleen tulevaa ei pysty pelkillä yksiasentoisilla demonstroimaan.

Ja katsokaa, kenelle se Vissy piti laittaa? Se on Askon hevonen yhä edelleen, eikä muuksi muutu (toivoi Orvo mitä hyvänsä). Vissy on huonoissakin kuvissa paljon paremman näköinen kuin Remu hyvissä kuvissa. Se kertoo paljon. Lisäksi varsinkin juuri Vissy oli alkusyy sille, että meikäläinen rupesi tekemään kaiken kielisoljilla ja ohennetulla nahalla ja kapeilla remmeillä jaaaa... No, lyhykäisyydessään sanoisin, että hienot hevoset potkivat minut opettelemaan myös paremmaksi varusteentekijäksi, koska näiden ansiosta näin, miten surkeaa tackia tein.

Vissy sopii Askon egolle, joka ei itseasiassa ole ihan pieni... Nuken nykyversion kanssa se tulee ilmi vielä paremmin kuin näistä vanhoista kuvista. Vanhalla Askolla oli aina jotenkin liian lapsekas naama.

Vissyn ego lienee vielä isompi kuin isännällä, mutta siitähän ei puhuta.

Tähän kasaumaan sijoittunevat myös ensimmäiset "oikeat" ratsastelut, mitä modelliversumissani on nähty. En nääs laske seisovan konin selässä kökkimistä ratsastamiseksi... Ellei sitä osata lavastaa jotenkin sopivasti, jolloin se sopisi vaikka johonkin kilpailusuoritukseen jossa pysähtyminen kuuluu asiaan. Yksi selkeimmistä ongelmista on ihan selkeästi se, ettei nukke pysy tasapainossa, vaan varpaat sojottavat eteen ja Asko nojailee taakse pahemmin kuin tuoli-istunnassakaan kykenisi; mostiisille tuo ei kyllä vielä vetele vertoja.

Tässä kuvassa on paljon kamalia virheitä: ensinnä tietysti Askon istunta, vääränlainen tapa pidellä narua, sitten kuva on vielä otettu liian ylhäältä ja muokattu kamalaksi. Ja minun olisi siis pitänyt tajuta kuvaamisesta jotain jo tuohon aikaan. Pffff.

Tosi ristiriitaista: ohjat ovat kiinni riimussa, samaan aikaan kun narun ketju kulkee leuan ali. Mikä järki?!

Näin ei pidellä narua! Miettikää, jos tippuu selästä, heppa kiskaisee ja tuo lenkki kiristyisi sormien ympärille - siinäpä se pääsyy olla kiertämättä narua käteen. Tosin kyllä Asko riskit tietää, vaan niin hän myös ajattelee voivansa rikkoa sääntöjä, kun nyt kerta ammattilainen on ja tietää miten asiat tehdään kunnolla. Toisin sanoen on asioita, joiden kohdalla Askosta ei kannata katsoa mallia.

Seuraavaksi olisi luvassa lisää oldieita, nimittäin Omarin kera.