Varhaispaloja: Rämä ja Remu 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 16/12/2016. Kamerana oli Nikon COOLPIX S9900.

Tämä on taas hyvä esimerkki sellaisesta sisällöttömästä episoodista, joiden takia olen epäillyt tämän blogituslitanian järkevyyttä. Työsarkaa on ihan kauheasti, eivätkä nämä vanhat räpelmät todellakaan auta siinä... Siispä mennään helpolla. Näissä kuvissa Rämä ilmeisesti esittää Remua turhissa varusteissa.

Minä muuten kuvasin tällaisia rakenne-esityskuvia paljon joskus muinoin. En tiedä mihin ne nyt ovat jääneet ja miksi, mutta lisää kelpaisi ottaa. Ja onhan minulla töpöttäjiä joita esitellä!

Suitsista sitä, että ne ovat alunperin olleet liukusolkiset. Nimi niillä on Mustaturpis, ironisesti siksi kun kaikki muu onkin sitten oranssia (ja kaikki muut suitset olivat mustia - ja osassa oli turparemmi). Tekoajankohta oli tietysti ennen suitsentekoharppaustani, joka tapahtui kesällä 2017. Muokkasin näihin kielisoljet varmaan juurikin joulukuussa 2016. Kävisi järkeen. 

Kuolain on selkeästi sama kuin Juorun ekalla ratsastustunnilla Vissyn naamassa nähty. En tiedä miksi - Remulla oli kyllä jo olemassa vaikka minkämoista omaakin kuolainta tuohon aikaan, ja kaikissa oli rautalankaiset suukappaleet.

Tässä on niin monta asiaa pielessä, itse kuvanlaadusta lähtien... Ja pitää muuten mainita, että tuollainen pyörönauha on ihan kätevää, kun siihen kiinnittää kahdeksikkoliukusoljen!

Jossain vaiheessa iskin mukaan martingaalin. Koska satuloita ei ollut, ja piti köyttää tuo martin lenkkipää jonnekin, tein hätäsesti jonkin ylipitkän remmin jolla ankkuroin hevosen runkoon. Samalla taisin askarrella liian pitkän kaulahihnankin, ellei se sitten ollut jo ennestään osa martingaalia Kuolainkin vaihtui nivelestä kankeen... Jälkimmäinen ei todellakaan sopisi yhteen apuohjan kanssa.

Tätä pystyi käyttämään kaksilla ohjilla. En ole nähnyt mitään vastaavaa oikeilla hevosilla, ehkä onneksi, mutta toisaalta jotkut ovat kyllä tunkeneet kaksi ohjaa yhteen renkaaseen...

Remun suu oli kauan aivan liian lyhyt; sinne tunki kyllä suoran nivelen ja muita simppeleitä kuolaimia, mutta esimerkiksi portillinen kanki jäi aina liian alas.

Sanottakoon, että Remu on selkeästi englannintäysiverinen, vaan on se myös mittakaavaansa nähden liian iso; se olisi 1:1 -koossa 193 cm korkea. Saa siis nähdä muokkaanko sen joksikin risteytykseksi joskus... Ehkä joudun kirjoittamaan sen kuolleeksi? Toisaalta, vaikka Remu onkin nykyisellään kamalan tylsä ja ruma, voisi totaalinen uudelleentekeminen ehkä pelastaa sen "kuolemalta" - huomasin muodostaneeni tähän raatoon jonkinlaisen tunnesiteen. Se voisi saada samanlaisen kohtalon kuin eräs muu kyseisen moldin koni, eli rotu muuttuisi joksikin urheiluhevosen ja esimerkiksi shiren risteytykseksi - silloin ei olisi niin hullua, että sirompi heppa on noin valtava.

Niin, ja voisin myös ihan ehdottomasti ruunata Remun tuossa kohtaa!! Se ei tee noilla timanteillaan yhtään mitään. 

Tämän episoodin (kuvaus)aikoihin aloitin myös rautalankarungon nukelle, joka ei ehtinyt valmistua pitkiin aikoihin.