Varhaispaloja: Juoru ratsastustunnilla, nro 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 1/12/2016. Kamerana edelleen pikkukamera, Nikon COOLPIX S9900.

Juoru -kissa tuli valmiiksi 30. marraskuuta 2016, ollen ensimmäinen kokonaan rangasta asti itse tekemäni nukke. Se käynnisti paljon. Juorun debyytti on käyty läpi Visualratissa surkealla silloisella englannillani, joten en litanioine siitä liiemmälti tänne. Mutta tietysti halusin taltioida sen ensimmäisen kunnon ratsastuksen! Tai ratsastukset... Kyllähän se kävi varmaan jokaisen hepan selässä ennen aikojaan, mutta suurin osa kuvista ei ole julkaisemisen eikä edes kasaumakirjaamisen väärti. Rautalangasta vääntäen: Juoru on käynyt kyllä myös Killin ja Spillin selässä.

However, kuvasin kerran episoodin, jossa on jo olemassa stooria. Siinä Asko pitää Juorulle ratsastustunnin Vissyllä. Kyllä, oriit eivät ole tuntihevosia, ja kyllä, tiedän ettei aloittelijaa saa laittaa sellaisen selkään. Ja kyllä, kaikki tässä on aivan outoa ja hullua ja naurettavaa. Episoodi on vanha, eikä Breyeriltä tule ulos riittävästi ruuna- ja tammamalleja, eikä minulla tuolloin ollutkaan muita liikkujamalleja kuin kaksi täysiveristä oritta. Mentiin niillä mitä oli. Ja voidaan ajatella, ettei mitään katastrofeja tapahdu, kun Asko on silmän kanssa paikalla.

Kuvien perusteella Juoru sai itse taluttaa Vissyn kentälle, tämän ollen hänen ensimmäinen hevostaitokokemuksensa sitten pikkupentuvaiheen. (Juoru on nuori kolli, ehkä parikymppinen.)

Seuraavaksi altistan katsojat kamalille ratsastuskuville.

Jos tämän kasauman kuvat ovat jo valmiiksi huonoja, niin eipä siinä yhtään auttanut surkea varustearsenaalikaan. Suitset ovat yhdet kauheimmista, enkä koskaan pitänyt niistä edes silloin kun ne olivat tuoreet. Sen siitä saa kun askartelee jotain vain ajatellakseen sitä lokerikontäytteenä... Materiaali niissä ja ohjissa on jotain liian paksua ja tönkköä höttönauhaa, josta tehtyjä riimuja olenkin joskus postittanut Kavelle. Ohjat ovat kauhean ylipitkät! Kaiken huipuksi ne myös kuuluvat virallisesti Remulle... Kai.

Niin, ja tuo punainen ompelulanka kuolaimissa oli vain yksi oman aikansa kokeilu, millä yritin ratkaista ongelmaa nimeltä "kuolainten pukeminen suuttomille hevosille". 

Toisin kuin uudemmissa ratsastustuntikasaumissani, näissä näkyy Askoa aika paljon.

Jos tulkkaan kuvia oikein, niin... Tässä Juoru on saanut ohjeeksi löysätä vähän ohjaa. Kyllä hän roikkuikin vähän liian tiukasti hevosen suussa. Voin uskoa ettei länkkärifanaatikko kestä katsoa moista.

Sitten kun tunti loppuu, pitää kiittää heppaa suorituksesta ja siitä, kun se ei kertaakaan linkaissut ratsastajaa pitkin hiekkoja.

Kaiken kruunaa se, kun kissapoika SAA syöttää Vissylle vähän sokeria, jonka senkin hän oli ostanut tasan tarkkaan tätä varten. Omaan käyttöönsä kissa ei tulisi sitä muutenkaan tarvitsemaan, koska totaalinen petoeläin ei tarvitse hiilareita eikä ilmeisesti edes kykene maistamaan mitään makeaa.

Huomasin kuvia valikoidessani, että seassa oli myös ns. kulissikuvia vaikka kuinka. Se antaa tosi surkean kuvan minusta itsestäni itselleni, koska näin koen, etten ole tajunnut sommittelusta mitään, kun kaikki on niin muovisen ja teennäisen näköistä - ei kävelevälle hevoselle syötetä sokeria...

Tämän jälkeen tallille tupsahtikin sitten rottapoika Rämä.