Varhaispaloja: Huono idea

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 27/12/2016.

Nyt onkin vuorossa legenda: stoori, jossa pari jätkää päättää testata outoa monitoimisuitsitusta Remulla, jolle mikään tuollainen ei ole ollut uutta enää pitkään aikaan. Hupi siis päättää kokeilla, mitä Remu sanoo, jos sitä ohjaillaan selästä samalla kun suussa on uutta kamaa. Rämä saa tyytyä narunjatkeen rooliin.

Hupin ratsauduttua tupsahtaa paikalle Remun omistaja, Omar, joka ilmeisesti tulee nyt katuneeksi kaikkia niitä vapauksia joita aiemmin tuli jätkille antaneeksi. Ne taisivat ottaa kaiken aivan liian kirjaimellisesti. Hupi on positiivinen ja vakuuttelee, että kyllä kaikki on hanskassa.

Mutta vakuutteluista huolimatta Omar ei usko, etteikö jotain peruuttamatonta sattuisi. Sen sijaan hän kyylää Remua silmä kovana, ikään kuin jokainen liike kielisi piakoin tapahtuvasta räjähtämisestä (pillastumisesta).

Omarista voi hyvin nähdä, ettei rentouta. Ja edelleen hän pitää todennäköisenä, että Remu saisi jonkin kohtauksen ja singahtaisi vaikka suoraan ylöspäin, samalla kun Rämä ja Hupi lentäisivät kuin katapultattuina.

No arvatkaa? Ei siitä mitään seurannut. Ei ole seurannut ennenkään. Remu on tottunut siihen, ettei mikään ole absoluuttisen pysyvää, aina tulee uusia varusteita, uusia kuolaimia, uusia käsittelijöitä... Mikä on toki ihan hyvä, mutta toisaalta rutiinittomuuskin voi olla ongelma.

Ja sitten tallille tulikin taas uusi pystysuunnin kävelevä naama! Yksi suuri persoona. Samanlaisia Askolla olikin jo häkit täynnä joskus.