Varhaispaloja: Viis ja Spilli 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi (ja jonkin matkaa sen jälkeenkin) oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 22/4/2017. Tässä satsissa taitaa debytoida Spilli, musta splashed white quarterori jonka joskus kustomoin Blue Ribbon -quarterista. (Spilli voisi periaatteessa olla myös paint horse, mutta koska sen vanhemmat voisivat olla pienimerkkisiä splasheja, ja siten luokiteltavissa silmämääräisesti yksivärisiksi, pidän ihan järkeenkäyvänä sen kirjoittamista pelkäksi QH:ksi. Sitäpaitsi rotu on hevosen geeneissä eikä papereissa, samoin väri.)

Tämän kasauman ideana taisi olla jokin studioympäristöilluusion luominen... Simppeliä sinänsä; studiohan tuo laatikko olikin. Ja miksikö Spilliä esittämässä on juuri Viiskytkin eikä kukaan muu? No, tuosta tuli sen hevonen. En edes tarkalleen tiedä miksi... En sanoisi näitä miksikään hirveän toimivaksi yhdistelmäksi, kun Viisarille sopisivat parhaiten Vissyn tyyppiset hevoset eivätkä quarterit ja vastaavanlaiset. Heräteostos?

Kaikki kuvat ovat niin kamalia... Laatua ei ole... Oli vaikeaa karsia näistä jäljelle vain parhaat, kun mitään parhaita ei ollutkaan. Lisäksi halusin jostain syystä napsia monet samat kuvat eri asetuksilla.

Riimu on sama kuin se, mikä Remulle puettiin stoorissa "Hupi sovittaa riimua 1.". Muita näissä kuvissa nähtäviä päitsiä ovat punainen packriimu ja lopulta myös Spillin oma sininen. Narut vaihtuvat niinikään.

Tässä kohtaa vaihtui tosiaan riimu, mutta myös naru - sellaiseen ketjunaruun, jossa on aivan erityisen paljon rautaa, siis pitkältä matkalta. En tokikaan ollut sen valmistaessani selvillä siitä, että ketjun kantsii olla suunnilleen 7 cm pitkä (tai vastaavasti hevosen pään mittainen), ja toisekseen halusin pelivaraa kaikenlaisia järjettömiä kontrollifriikkeilyasetelmavirityksiä varten (sanoinhan jo, että rakastan kompleksisia varustekokonaisuuksia ja niiden toiminnan tutkimista?). Ja jälleen kerran kohdehevonen on jokin mikä ei mitään tuontyyppistä koskaan tarvitse... Kyllähän minulla nykyään on hevosia, joille nuo paremmin sopisivat, tarinallisesti, mutta menneen ongelmana on hyvinkin voinut olla vain sopivan räjähtävien hevosten puute kokoelmassani.

Joko en ole osannut käyttää pikkukameraani, tai sitten sillä on riitoja kohdevalojen kanssa, mutta jostain syystä nämä ylivalottu(i)vat ihan aina. Ja sitten taas olen kokenut nuo neutraalit ja suolaisen keltaiset valotukset tylsiksi, ja halunnut - tittidii - säätää asetukset sinisiksi. Kas näin. Joku näistä sinisistä kuvista itse asiassa päätyi muokkauksen myötä osaksi Pienoiskavion banneria joskus.

En yleensä osaa kiinnittää huomiota mihinkään niin randomiin, mutta tässä nuo vahingossa pölystä tulleet valotäplät ovat jees. Siksi tämä on satsinsa paras kuva, ainakin näistä sinisistä.

Hyvähän se on esittää kaverikuvaa hevosensa kanssa, samalla kun sen pää on runtattu ketjulla puristuksiin.

Tästä osuudesta karsin näytettäväksi vain kolme kuvaa plus nuken naama... Kuvanlaatu oli niin surkea, ja Viiskytkimen tapa pidellä narua näyttää tosi rujolta. Riimu ja naru ovat Spillin hevoskohtaiset.

Salaman kanssa...

...ja ilman. Tai ainakin tämä vaikuttaa salamattomalta.

Loppu koostuukin sitten jo normaalimmista kuvista.

Lisää sinisyyttä! Ja värikylläisyyskin väheni. Nämä ovat keskimäärin ylempiä parempia ja katsottavampia.

Muotokuvia ja detaljishotteja. Värit olen tietysti säätänyt tarkoituksella päin prinkkalaa, sinivihreiksi... Jokin sellaisessa luo tunnelmaa. Osassa kuvista olen selkeästi vain leikkinyt valon paikalla ja tulosuunnalla.

Modelliversumillisia kulissikuvia. Ilmeisesti kuvaajana on ollut Dippi.

Kulissi-kulissikuvia! Laitoin höttönauhasta leikatut "sokeripalat" Rämän näppeihin pinseteillä. Ne varmaan putoilivat joka välissä.

Ja siinä näkyy myös puuvillahanska, jollaisia aina käytän kun kyhään kasaumia.

Tuo oli ainakin joskus se, missä säilytin noita "sokeripaloja"... Ja äh myh kuinka paljon enemmän säilytysresursseja tackini nykyään vie - pikkulokerikot eivät todellakaan riittäisi, vaan suitsille, riimuille ja naruille sekä kuolaimille ja ohjillekin on nykyään monta erillistä, isompaa lokrua!

Se olikin pitkä episoodi, tai siis kuvatulva! Vähän liiankin pitkä... Seuraavassa olisi taas Hupia ja Remua.