Varhaispaloja: Kipon ja kissojen arkiaamu

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 6/1/2017. Tämäkin on kuvattu sillä Nikon COOLPIX S9900 -kameralla. Episoodi löytyy englanninkielisenä Visualratista. Tämä(kään) episoodi ei sisällä lainkaan hevosia, eivätkä ainakaan pari seuraavaakaan, joten hevosettomia juttuja inhoavat, koittakaa kestää. Köhhh. Minä kissaihminen kuitenkin yritin tavoitella tässä stoorissa jotain hyvin normaalia ja realistista.

Kippuralla on kaksi rescuekissaa, vanha valkomusta Tumpula ja nuori, pienimerkkinen mustavalkoinen Ryysis. Molemmat ovat kolleja, ja Ryysis on leikkaamaton. Ryysiksen luonne on saanut vaikutteita omasta edesmenneestä Figarostani (joka oli onneksi leikattu...).

Miltä näyttää Kippuran työaamu? Kotoa (tai tilapäiskotoa) ei ole mukavaa lähteä, etenkään kun kissat tekevät siitä todella vaikeaa.

Kippo aloittaa tylsät työaamunsa aina pukeutumalla, ja tekee kaikki muut aamutoimet vasta sitten. Emännällä on aikataulu, kissoilla taas tietenkään ei. Tumpula, kuusitoistavuotias pappa, käyttää aamut nukkumiseen, mitä nyt syö aina aamiaisen. Syömisiä on helpointa vahtia kun ruokkija on itse paikalla, Tumpula nääs voi saada päähänsä varastaa myös Ryysiksen sapuskat. Ja Asko, vaikka onkin talolla vuorokauden ympäri, ei omaa aikaa kytätä Kipon kissojen eväitä, joten ei sitä voi hänellekään sälyttää.

Tumpula.

Ryysis, tuo nuori riiviö, on jo riehunut ympäri huushollia (kissat ovat aamu- ja ilta-aktiivisia), ja on tavan mukaan odottamassa aamuruokaa. Se myös komentaa Kippoa ääneen, vaikka tietää itsekin ettei eväs tule näin yhtään sen nopeammin.

Rescuekissat päätyvät uusiin koteihinsa yleensä leikattuina, mutta Ryysis taisi olla pentu tullessaan Kipolle... Eikä leikkaamiseen olekaan sitten ollut rahaa.

Kippo tappelee kaulahuivinsa kanssa.

Ryysiksen mielestä ruokapalvelu ei pelaa tarpeeksi nopeasti, joten se kokeilee manipuloida. "Ehk se liikahtaa jos tuijotan sitä..."

"Oho se kävelee ruokakaapille! Vau!" (Ajatuksen sävy on varmasti sarkastinen...)

Kipon vaihdellessa likaisia kuppeja puhtaisiin, saa Ryysis taas uuden idean: se leikkii, että Tumpula on saalis. Papan naama on peiton alla, joten se ei voi ennakoida jos sen niskaan pompataan.

"3... 2... 1..."

Mitään loikkimista ei ehdi edes tapahtua, kun kissat jo pääsevät syömään.

Isompi annos on Ryysikselle, koska nuori jätkä tarvitsee paljon ruokaa kasvamista varten.

Aamuruoan jälkeen Kippo ja Ryysis viettävät lääppimishetken, kuten heille on muodostunut tavaksi. Kipon työpäivästä ei tule mitään jos ei saa ensin vähän rapsutella ja haliskella kissoja.

Ja kuten arvata saattaa, Kippo ei meinaa päästä lähtemään ollenkaan, kun Ryysiksen mielestä mikään määrä silitystä ei ole tarpeeksi. Tietenkään ei ole, juuri kun emännällä on aikataulu noudatettavanaan...

"Ryysis, mie tuun kyllä takas sit iltapäivästä... Tai viimestään illalla, kuhan oon ensin ratsastanu Oton. Tarvin vaan rahaa että on varaa ruokkii siut ja Tumpula!"

Kolli analysoi kuulemaansa... Jo ties kuinka monetta kertaa. Samalla Kippo saa ängettyä itsensä ovesta ulos.

"Mitä hittoa, eikö se muka saa ostettua ruokaa mulle jos ei käy aamutöissä?"

"Mut se käy järkeen. Ku henkilökunta on töissä, meikä tekee sen mikä kissan kuuluu, eli kippaan ison kasan karvaa Askon sänkyyn. Nää lakanathan vaihettiin just eilen, joten levitän omat tuoksuni takas. Sitäpaitsi miusta on tosi hauska kattoo sivusta ku Asko kiroo miten menee karvoja silmään ja nenään aina ku se yrittää nukkuu."

Tumpulalla on omasta mielestään aikaa emännälle vasta illalla, joten se vain nukkuu. Tosin jossain kohtaa peiton alla taisi tulla turhan kuuma, joten kolli jatkaa tirsojaan käpälät ojossa peiton alta valuen.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ryysis olisi ymmärtänyt mitä Kippo sille sanoi. Silti se todennäköisesti kommentoi täysin samalla tavalla seuraavanakin aamuna...

Tämän jälkeen tallille tuli taas uusi naama.