Varhaispaloja: Bansku ja Morbus 1. ja 2.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi (ja jonkin matkaa sen jälkeenkin) oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 7/5/2017. Pääni lyö aivan tyhjää, kun pitäisi keksiä jotain sanaa näistä kuvista... Kamerana oli Nikon D3100 ja asetukset vähän niin ja näin, en selkeästi vielä osannut kunnolla käyttää koko masiinaa.

Koska Bansku on rupirotta, on hän sitten tietysti myös rupisten peukkureiden pääpiru, tai ainakin ruokkija. Herd of Madness -lauma koostuu vaihtelevan huono-osaisista eläimistä, joista osa menee kauhukuvastosta. Näistä kaksi, Morbus ja Turpis, omaavat kavennetut kaulat, joihin saa kaulapannan - tai sitten kaulapannan virkaa toimittavan rautalangan. Niin on Morbuksen kohdalla tehty, eikä se ole tehnyt rottaruppanalle hyvää. Näyttäisi siltä, että juuri Morbus on Banskun tahdonvastainen lenkkikaveri aina silloin tällöin.

Näistä näkee kaiken ehkä vähän paremmin... Värit vain tylsenivät. Kehtaan myös mainita, etten itse oikein ymmärrä jyrsijöiden valjasulkoilutusta asiana.

Jostain syystä näistä räpsyistä tulevat mieleen esimerkiksi koiranäyttelyt... Kun ensin seistä törötetään ja seuraavaksi kävellään jotenkin määrätietoisen näköisesti. Tai no... En tiedä. En harrasta mitään eläinnäyttelyitä, ne ovat ihan vierasta alaa minulle. Peukkurit kyllä ovat sen verran isoja rotiksi, että niiden hihnakävelytys voisi käydä järkeen; ne ovat liki kissan kokoisia. (Enkä lähde muuttamaan asiaa enää tässä vaiheessa, kun peukkureita on tullut tehtyä jo kuuden vuoden ajan ja aivan valtavat määrät...)

Morbus on pieni, musta, kiharakarvainen dumbo, jolla ei lie näkökykyä enää tallella, saati terveyttä. Rautalankainen panta on irrotettavissa, mutten ole tehnyt sitä irrottamista varten; helpointa olisi nääs rikkoa se, jos en sittenkin kampeaisi tuota koukkua suoraksi. Ketjun kyllä saa aivan hyvin irti, mutta senkään poistamiselle ei vain ole tarvetta. Lisäksi koko kokonaisuus kestää paremmin ehjänä, kun rotta, panta ja talutin pysyvät samassa.

Vähän vahvemmilla asetuksilla kuvattuna.

Ajatuskin sattuu... Hyi olkoon.

Heräsi tässä mieleeni, että kai pitäisi ottaa Morbus useammin osaksi kasaumakuvia. En ole tainnut kuvata koko rottaa muutenkaan sitten vuoden 2017... Sen siitä saa kun kaikkea (peukkureita) on niin järjettömän paljon, eikä suurimmasta osasta tule ikinä ottaneeksi muuta kuin ne peruskuvat suunnilleen heti valmistumisen jälkeen.

Myös herra Bansku ansaitsisi kamerat puoleensa vähän useammin. Sillä vain ei ole tällä hetkellä vaatteita, niin en ole jaksanut vaivautua asentamaan sitä satulaankaan.

Toinen episoodi on kuvattu 9/5/2017. Tämä on todella pläts, koska kuvauspaikkana on sotkuinen työpöytä (joka ei ole läheskään noin siisti yleensä). Eli mikään oikea kasauma tämä ei minun logiikallani ole. Silti se on arkistoitu ylläolevasta erilliseksi kasaumaksi, joten postattakoon.

Huomaan, että tuo vihreä leikkuumatto oli joskus vielä noin hyväkuntoinen! Nyt se näyttää siltä kuin olisi käynyt ensin uunissa ja seuraavaksi silppurissa.

Kas kun tällainenkin on mahdollista tuon ketjutaluttimen kanssa.

Joskus tuntuu kuin nukeillani olisi oikeat elämät... Ja Banskulla on vahva mielipide minusta ja kuvaamisistani.

No itsepä poseerasit siinä.

Seuraavana olisi taas vuorossa Sokeripala.