Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja
lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön
aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan
tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat
alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin
sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli
ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen
suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen
aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa
kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä
vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä
sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit
kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani
(konkreettiseen) historiaan.
Kuvauspäivämäärä: 13/12/2016. Kamera Nikon D3100. Kuvista tulee selkeästi parempia sillä kuin millään pokkarilla... Jopa silloin kun muokkaan ne ihan haaleiksi.
Mustaa hevosta on haastava kuvata. Jos läväytät siihen pelkän salaman, se muuttuu liian muoviseksi ja kaikki pölyhiukkaset erottuvat, ja sitten taas kovasti himmennettynä se hevonen on pelkkä musta siluetti. Tasapainon keksiminen on vaikeaa ja tuntuu joskus ihan mahdottomalta.
Minulle tulee näistä ja muista tämän ajan kuvista aina sellainen olo, että Haapis olisi vasta "rakennettu". Että Asko olisi juuri muuttanut tontille ja pistänyt oman tallinsa pystyyn. Ratsastuskoulu on ollut suunnitelmissa, mutta kaikki on ollut niin kesken ettei mitään mainostusta ole vielä silloin kannattanut tehdä. Sitä odotellessa on sitten pitänyt tarjoilla tallipaikkoja joillekin harvoille, kuten nyt Rämän omistamalle Killille. Ja vaikka Killi on olemassa, on Rämä halunnut touhuta kaikenlaista myös Vissyn kanssa, kerta Asko sai selville miten hyvä poika näiden rallihevosten (siis täysiveristen, laukkureiden ja muiden reaktiivisten urheiluhevosten) kanssa on.
Jotkut näistä kuvista ovat edelleen sellaisia, mitä kehtaan näyttää, ts. ne ovat aivan käyttökelpoisia. Vähän palaneita ja joskus suurikontrastisia ehkä, mutta käyttökelpoisia silti. Ja pääjehu on tietenkin Vissy, vaikka on tuo riimukin kieltämättä ollut tosi nasta silloin kun se vielä oli uusi.
Seuraavaksi olisi vuorossa... Rämää Remun kanssa, ja ehkä muidenkin. En ole edes varma.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa, mutta sen tiedän, etten aio katsella keljuilua.