Varhaispaloja: Omar ja Killi oldie 1.

Haapiksen modelliversumi on ollut olemassa jo kauan ennen blogia, ja lähti kunnolla käyntiin vuonna 2016. Pitääkseni blogin sisällön aikajanan yhtenäisenä julkaisen myös nämä vanhat, sinänsä jo aivan tarpeettomat episoodit "Varhaispaloja" -alkuliitteen kera. Ne ovat alkeellisia, huonosti kuvattuja ja usein tarinattomia. Modelliversumin sisältö muuttui sitä mukaa kun uusia nukkeja ja hevosia tuli. Kaikki oli ennemmin spontaania ja ennalta-arvaamatonta eikä etukäteen suunniteltua. Ylipäänsä kyseinen vuosi oli kehityksen ja vakiintumisen aikaa, ja silloin tapahtui juttuja jotka eivät enää nykyversumissa kävisi päinsä tai eivät edes olisi voineet tapahtua. Kirjoitan näistä vanhoista episoodeista lähinnä analysoiden enkä tarinaa tehden, mikä sitten taas muuttuisi uudempien julkaisujen kohdalla. Vanhat episoodit kannattaa siis ottaa ensisijaisesti katsauksena pienoismaailmani (konkreettiseen) historiaan.

Kuvauspäivämäärä: 4/11/2016. Kamerana Nikon COOLPIX S9900.

Kappas, näkyy tämä olevan ensimmäinen nykytyylilläni kuvattu kasauma! Tarkoitan, että tässäkin on räpsitty ratsukosta kuvat joka suunnasta. Lisäksi huomasin nyt, että yllättäen tämä kuvien vähyys ja yksityiskohtatallenteiden puute heittää meidät nykyhetkeen, sillä olen kuvannut kesän 2020 kasaumat juuri samalla tavalla - ja ehkä vielä huonommin... Syynä siihenkin on ollut vain se, kun ei ole mitään oikeaa kuvauspaikkaa, ja väliaikaissijoitus ei salli mitään detaljishotteja. 

Mutta palataan asiaan. Vissyn ja Killin tullessa minulla oli vain kaksi nukkea, ja oletin, ettei niitä tule ikinä lisää, joten kuvittelin että ilmeisesti Omar tulee juttuun täysiverisen laukkurin kanssa. Pöh. Tai no, tuli se hetken aikaa... Ennen kuin Rämä ilmaantui.

Kuten ehkä näkyy, en osannut asetella nukkea ratsaille. Mikään tässä ei kerro, että ratsastettaisi kiitolaukkaa entisellä kilpajuoksijalla, vaan Omar katselee sivuun eikä varmaan edes tajua olevansa hevosen selässä. Yksi ongelma on tietysti se, ettei näitä nukkeja edes pysty vääntämään mihinkään solmuun, vaikka se olisi tarpeellista.

Yksi muu pröblema olivat varusteet: niitä ei oikeastaan ollut. Oli vain riimuja ja naruja, joista niistäkin vain jotkut olivat riittävän kivoja kuvauksiin. Satuloista ei edes puhuta - se ihme lärpykkä ei ansaitse enempää huomiota kuin on tähän mennessä saanut, jos edes sitäkään, joten on hyvä kun valitsin satulattomuuden näinä varhaisaikoina. Ikävä kyllä, sattelit kuitenkin auttavat nukkeja istumaan vakaammin ja oikeassa asennossa, joten kunnollisia oltaisi tarvittu jo munoin.

Röhnöti.

Tämän jälkeen ilmenikin erikoisuuksia nukkerintamalla! Jotain historiallista siis tapahtui.