Tarinallisesti tässä olisi nyt Juorun toinen ratsastustunti, tai no, ainakin toinen mistä on kuvia. Ei kukaan käy tunneilla yli puolen vuoden välein... Siispä kissan on ollut pakko ratsastaa paljon ensimmäisen ja tämän kasauman välillä, mitä tarinapuoleen tulee. Tuntia pitää tavan mukaan Asko.
Onko se oppinutkin jotain? Mene ja tiedä. Jalat eivät saisi olla lavoilla... Mutta ainakaan Juoru ei roiku suussa.
Otan aika usein sinänsä samanlaisia kuvia eri fokuksilla. Joko olen tyhmä tai sitten en oikeasti pysty tarkentamaan ainakaan kahteen naamaan yhtäaikaisesti, kun ne ovat riittävän erilaisilla etäisyyksillä objektiivista.
Suitset ovat tämän kasauman kulmakivi sikäli, että ne olivat jokin välimuoto vanhan ja nykyisen suitsentekotapani välillä. Olivat siis aikansa parhaat, paremmat kuin Simppikset. Myöhempien muokkauksiensa vuoksi juuri tämä suitsitus on nimeltään Knotbrowband. Turparemmi oli aikanaan ensimmäinen suitsiin tekemäni reikäremmi... Ainakin traditional -skaalassa. Hassua miten isolta asialta se silloin tuntui!
Kuolaimet kiinnitin pitkään sinitarralla, mikä ei koskaan tuntunut toimivalta.
Kuten ennenkin, tunnin jälkeen on hyvä kiittää hevosta, ennen kuin jalkaudutaan. Jostain syystä piti kuitenkin napsia läjä poseerauskuvia...
Sitten olisi Windyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tiedä mitä tähän edes pitäisi sanoa, mutta sen tiedän, etten aio katsella keljuilua.